Rex rotuna
Rodun juuret juontavat vuoden 1919 Ranskaan; näyttelyissä rexejä on tavattu ensikertaa 1924. Rotu on erikoisen turkkinsa sekä lihaksikkaan rakenteensa takia ollut pitkään suosiossa lihatuotannossa. Suomessa kanien lihatuotannon ollessa kuitenkin verrattain pientä, Rex on nykyään hyvin tunnettu ja suosittu lemmikkikanirotu. Suosionsa se on saavuttanut jalostuksen myötä syntyneellä samettisella ja lyhyellä turkillaan sekä sosiaalisella ja älykkäällä olemuksellaan.
Ensimmäisen rexini astuessa kuvioihin tuntui omaan käteen täydellinen "the" rotu löytyneen; hyvässä tasapainossa itsenäisyyttä, sosiaalisuutta, älykkyyttä, rohkeutta ja temperamenttia. Rexien kanssa harvemmin tulee tylsää päivää- tai edes hetkeä. Piirteet joihin rodussa ihastuin motivoivatkin itseäni myös kasvatuksessa; haluan nähdä näitä samoja ominaisuuksia myös omissa kasvateissani. Yhdistelmiä valitessani haluankin asettaa suuren painoarvon suunniteltujen vanhempien luonteille Ensisijaisesti tavoittelen kasvatuksessani tottakai terveitä ja hyvän luonteen omaavia kaneja, joita voin itse käyttää jatkossakin kasvatuksessa. Tavoitteena on pyrkiä siinä samassa kasvattaa rotustandardin mukaisia ja väriltään mahdollisimman laadukkaita rotunsa edustajia. Rexien väriskaalaa on poikkeuksellisen laaja ja itse kasvatan kaneja väreissä gepardi sekä keltamusta japanilainen. Värin ja kuvion ollessa hyvin haasteellinen epäsäännöllisen periytyvyyden takia ja kasvatuksen ollessa pienimuotoista, tulee ulkomuotonäyttelyissä käytyä lähinnä satunnaisesti.
Rexeissä on oppivaisina ja usein hyvän ruokahalunkin omaavina kaneina potentiaalia monenlaiseen yhdessä harrastamiseen. Itse harrastan kanieni kanssa mm. temppujen opettelua sekä satunnaisesti estehyppyä.
Rexin ollessa rakenteeltaan sopusuhtainen ja pystykorvainen rodun terveydentila on yleisesti ottaen hyvä. Samettisen turkin ollessa kuitenkin geenimutaatio ja jalostuksen myötä syntynyt ominaisuus, lyhyempi karva altistaa kanin sisäkaneilla jokseenkin tyypilliselle vaivalle eli kantapäiden kulumiselle. Kantapäiden kulumisen vähentämiseksi ensisijaisesti suositellaan luonnonmukaisia ja pehmeitä alusia, kuten puuvillaiset matot, oljet, kutterin puru yms. Puolestaan keinokuituisten mattojen ja vilttien välttäminen kannattaa.
Joka kotiin tämmöinen sähköjänis ei tietenkään sovi, sillä rexit vaativat aktiivisena rotuna paljolti mielekästä tekemistä ja aktivointia pysyäkseen tyytyväisinä. Olenkin aina sanonut, "jos rexille ei keksi tekemistä, se keksii sen hyvin äkkiä itse". Perusjuttujen ollessa hanskassa rexistäkin saa kyllä kelpo kansalaisen ja perheenjäsenen.